Edellisestä kirjoituksesta on kulunut vähän kauemmin kuin suunnittelin. Joulu oli ja meni mukavissa merkeissä vanhempieni luona, ja samoin vuodenvaihteen juhliminen. Alkukuusta kävin kampaamossa ensimmäistä kertaa yli viiteen vuoteen, ja nyt olen punapää. Latvoja jouduttiin leikkaamaan huspois; huomasi, että rakkaat takut olivat mukanani viitisen vuotta.
Teatteriryhmän kokoontumiset muuttuvat pian (VIHDOIN) näyttelemiseksi ja odotan sitä kovin. Samassa ryhmässä mukana oleva bändi on kiinnostunut tekemään yhteistyötä: burleskia ja livemusiikkia, oi! En osaa sanoin kuvailla kuinka innostunut olen!
Ja tänään alkoivat kuusikielisen kaverini kanssa harjoittelu, Victor-kitara on odottanut kosketusta usean vuoden. Herraparka pääsi vasta tänään oikeaan käyttöön, aloitin kitaratunnit ja opettajan opastuksella toivon vielä soittavani rakkaita kappaleita.
Ja kuppikakkuja olemme naiseni kanssa taiteilleet pariin kertaan, oikein maukkaita ovat olleet ja ulkonäöltään sangen erikoisia.
Mutta eilisilta oli ehkä pahimpia ikuisuuteen; Ruoste, meidän vanhin kissalapsi, sairastui pahemman kerran. Sunnuntai-iltapäivystykseen siis,
ja voitte arvata paljon se maksoi, mutta oikeasti, väliä sillä. Ruosteelle annettiin useampia lääkkeitä ja lääkehiiltä, kuvattiin ties mitä ja laitettiin tippaan, kaikki näytti aika toivottomalta. Nukuimme olohuoneen lattialla kissan vieressä, enkä nukkunut kovinkaan, pelkäsin yli kaiken, että tyttö löytyisi aamulla elottomana, kuolleena. Onneksi aamulla tyttönen heräili, ja nyt hän purisee hurmaavana itsenään, hiukan väsyneenä vain. Kaikki johtui mahdollisesti kaliuminpuutostilasta, joka on suht yleinen kissoilla. Päätimme mieheni kanssa kissojen suhteen siirtyä vielä laadukkaampiin ruokiin ja raakaruokintaan, ja nyt tyttö syö kuurin kaliumjauhetta.
En ole vähään aikaan pelännyt niin paljon.
- Pidetään hei huolta kissakavereista.
Rakkaudella
Gabriell
eli
Ruby Sapphire
