Nämä päivät

Nämä päivät kuluvat nopeasti. Minä tanssin ja laulan, vietän kotielämää kihlattuni ja muun lauman kanssa. Haluaisin opiskella vielä joskus, haluaisin esiintyä enemmän, haluaisin oppia monta asiaa, haluaisin matkustella; Japaniin, oi, Japaniin. Mutta pää sanoo muuta, eikä voimat riitä kehossanikaan. Minä nukun päiväunia, muuten en jaksaisi edes tätä.
Mutta olen niin tyytyväinen moneen asiaan, varsinkin bändiin. Eiliset treenit menivät hyvin, meillä on uusi, hyvä kitaristi ja kaikki pelaa hyvin yhteen. Ja jos ensi kerralla olisi basistikin mukana, voi miltä me voidaankaan kuulostaa. Ehkä meistä tulee jotain. Ja hauskaa on ollut. Piskaa on minun soolobiisi kuulema.
Seuraavan viikon puolella alkavat bänditreenien lisäksi laulutunnit, odotan, odotan, odotan! Ja samalla viikolla alkavat taas teatteritreenit, esitämme alkukesän esityksen lyhyempänä uudelle yleisölle. Sen tiimoilta on parit treenit. Paljon kaikkea. Taas.

Tanssitunnit ovat sujuneet ihan hyvin. En pidä selästäni, olisitte nähneet mihin se aikoinaan pystyi, ja masentaa katsoa mihin se nykyään jää. Muutenkin fibromyalgia vaikeuttaa, mutta minähän tanssin loppuun asti. Totuus on, rakastan sitä, rakastan tanssia.

Olin perjantaina illalla kuvaamassa kaverin tanssiesitystä Pikkuteatterilla. Ja minä rakastan teattereita, niiden kulisseja, verhoja, kaikkea. Sinne halusin jäädä.
(VOINKO JÄÄDÄ?)

Rakkaudella
Gabriell / Ruby Sapphire